Teoksia esillä Liisankadulla Kruununhaassa!
Kulttuurikulman näyttelyn teokset tutkivat Ansa Ikosen roolityötä elokuvassa Vaivaisukon morsian (1944, ohjaus Toivo Särkkä). Osa näyttelyssä esillä olleista maalauksista ja Liikasen haastattelu on myös Ansa Ikonen - muistoja filmitähdestä (kirjoittanut Oona-Emilia Enkelsaari ja Hilda Ivars) teoksessa. Kaikki näyttelyn teokset ovat myynnissä.
https://www.aviador.fi/kulttuurikulma
Aviador-kustannuksen julkaiseman kirjan löydät Kulttuurikulman lisäksi muun muassa Kaisaniemen Sivullinen -kirjakaupasta ja kirjastostasi. Kirjan voi myös tilata kustantamon verkkosivuilta, täältä.
Sielunsisaruutta
Oona-Emilia Enkelsaari otti minuun yhteyttä Instagram-tilini kautta. Olin jakanut kuvia Vaivaisukon morsian -elokuvaa (1944, ohjannut Toivo Särkkä) tutkivista maalauksistani. Tapasin kirjoittajien kanssa näyttelyssäni Bar10ssä heinäkuussa. Kirjan kirjoittaminen oli silloin viimeistelyä vaille valmiina ja keskustelimme pitkään.
Ivars ja Enkelsaari olivat sielunsisariani ensi kohtaamiselta. Keskustelumme kulkivat samojen historiallisten kulmien kautta, kuin jakaisimme saman kaupungin kartan 40-luvulta. Meille elokuvien kuvauspaikat, vanhat esineet ja elokuvatähtien kotitalojen muistolaatat ovat yhä elävää historiaa.
Myöhemmin tapasimme uudestaan kotimaista elokuvahistoriaa elävöittävässä teatterinäytöksessä Kruununhaan kaduilla. Esityksessä seurattiin Suomisen Ollia ja lopulta tanssittiin joukolla Kulkurin valssia Liisanpuistikossa. Myös kirjan julkistamistilaisuus Kansallisteatterin Willensaunassa oli unohtumaton elämys, jossa pääsin tapaamaan muun muassa Ansan tyttären Katriina Rinteen.
Vaivaisukon morsian
Kirjassa kerron lyhyesti suhteestani Ansa Ikosen tuotannosta minua erityisesti puhutelleeseen Vaivaisukon morsian -elokuvaan. Se on kotimaisen elokuvan historiassa erikoinen teos. Uskonnollinen hurmos, trauma, tragedia ja mielenterveyden järkkyminen yhdistyvät siinä hyvin ekspressiivisellä tavalla. Ikonen pääsee näyttelemään eräänlaista Pohjanmaan Jeanne D´Arcia valtavalla vimmalla.
Ansa Ikosen esittämän Anna Ringarsin puoliso menehtyy juuri ennen häitä ja morsian kiinnittyy surussaan kirkon pihalla olevaan vaivaisukkoon. Itsemurhan partaalla Anna tulee uskoon ja ryhtyy puolivahingossa paikallisen herätysliikkeen johtajaksi.
Räjähtäneen näköisenä, hiukset auki ja silmät suurina esiintyvä Ansa muistuttaa eksessiivisessä ilmaisussaan Regina Linnanheimoa Teuvo Tulion ohjauksessa. Minun on paljon helpompi samaistua näihin riivattuihin ja räjähtäneisiin naisiin kuin sellaiseen elovehnäiseen kainoiluun ja sievistelyyn, johon olen vanhojen suomifilmien naiskuvaa katsoessani tottunut. Anna Ringarsin roolissa Ansa pääsee esittämään sekä riivattua naista että lauhkeaa pyhimystä.
Vaivaisukon morsian, muste paperille, koko 50x70 cm
Elokuvasta
Elokuva on täynnä vastakohtia, pyhää ja pahaa. Alussa esitellään Annan kaksi sulhaskandidaattia, joista Tauno Palon esittämä kelvoton Elias uhmaa jumalaa juomisellaan ja ilakoinnillaan, kun taas kunnollinen Antti tuomitsee Eliaksen käytöksen. Viriili Elias voittaa Annan puolelleen ja Antti jää katsomaan pariskuntaa sivusta. Juhannusaattona Elias riehuu kirkossa: hän juo ja tanssittaa alttarilla luutaa, huutaa aamenta niin että sieraimet heiluvat. Antti soimaa ettei Eliaksella ole selkärankaa ja Elias taas toteaa Antin olevan luotettava kuin kallio. Toiset miehet ovat puuta ja toiset rautaa. Eliaksen riehuessa taustalla kirkon seinän maalauksessa loimottavat helvetin lieskat. Hybris johtaa tuhoon kun itse jumalan alas lyömänä Elias kaatuu lattialle ja kuolee.
Eliaksen kuolemasta siirrytään suoraan kirkon edessä huutavaan Annaan, joka riuhtoo vaivaisukkoa sulhasekseen. Kyläläiset kertovat tätä jatkuneen jo kaksi päivää. He antavat Annan viedä vaivaisukon kotiinsa, jos se vaikka rauhoittaisi poloisen. Anna on surusta suunniltaan, mutta jokin menetyksessä tuntuu kirkastavan hänen aistejaan muita ihmisiä kohtaan. Anna näkee muun muassa "syntiä tekevän" äitinsä lävitse, tietää äidistään asioita joita hänen ei kuuluisi tietää. Anna torjuu vallesmannin ahdistelut ja kun vallesmanni koittaa vikitellä Annaa piiakseen Anna toteaa viileästi: “minä tiedän kuinka sinun talousneidellesi käy, toinen joutui vankilaan lapsen murhasta toinen hullujen huoneelle - kumpaan sinä minut tahdot”.
Vallesmannin ahdistelemaksi joutunut Anna luhistuu toivottomuuteen: "onko maailma yhtä mätäpaisetta". Lohduttomana Anna kääntyy vaivaisukon puoleen ja syyttää sitä kärsimyksistään. Mykkä ja pökkelö vaivaisukko tuntuu tässä kohtaa jonkinlaiselta mykän jumalan kuvalta (kuin Ingmar Bergmanin elokuvien ´Talven valoa´ ja ´Hiljaisuus´ jumalakuva). Anna lyö puukon vaivaisukon rintaan ja kurottaa kohti omaa rintaansa. Epätoivonsa huipulla Anna kuulee kuitenkin yllättäen kirkon kellojen soiton ja kuoron laulun: "sinun elämäsi on kallis, siis eläköön!" Ihmeen kautta Anna heittäytyy takaisin elämään ja ryhtyy saarnaamaan kokemastaan.
Minusta on merkittävää, kuinka elokuvan moralistisen dualistisessa maailmassa tehdään inhimillisiä poikkeuksia, esimerkiksi siinä, kuinka kyläyhteisö ottaa vastaan Annan synnyttämän, avioliiton ulkopuolella siinneen ja isättömänä syntyneen, lapsen. Paikallinen pappi koittaa tuomita Annan: “kuinka annatte nuoren naisen johtaa itseänne! Vieläpä sellaisen joka ei ole pitänyt itseään kurissa!” Kyläläiset penäävät kuitenkin maalaisjärjen käyttöä vaikka lapsi on avioton, sillä “onhan tätä aiemminkin käynyt”. Tässä pyhän ja pahan maailmassa Annan ihmisyys nähdään hänen vahvuutenaan. Lempeällä saarnallaan Anna hoivaa koko kylää, joka taas vuorostaan hoivaa hänen lastaan.
Ansa Ikosen roolityössä yhdistyvät järkkyneen mielen intensiteetti, inhimillinen lämpö ja pyhimysmäisyys. Pyhimysroolissakin on hetkiä, jolloin Anna tuntuu luhistuvan taakkaansa. Elokuvan loppua kohti kirkonmiesten ja Annan johtaman herätysliikkeen välinen konflikti kiihtyy ja lopussa Anna kuolee marttyyrikuoleman. Vielä hänen kuolemansa jälkeenkin soivat kirkonkellot, yliluonnollisena elementtinä, kuin Lars Von Trierin Breaking the Waves -elokuvan lopputekstien aikana.
Ansa Ikonen voitti elokuvan pääroolista ensimmäisen Jussi-palkintonsa.
Vaivaisukon morsian, muste paperille, 2023, koko 50 x 70 cm